Keskittymiskyky koetuksella kriisissä

(Julkaistu ensimmäisen kerran 17.3.2022)

”Malla ei enää tule töihin ikinä!” Eeva säntäsi kertomaan Tiinalle hänen tullessaan töihin. ”Jaa, miksi ei? Juttelin eilen Mallan kanssa ja kyllä se oli ihan aamuvuoroon tulossa”, Tiina vastasi naurahtaen itkevälle Eevalle. ”Auto tönäisi sitä, kun se oli ollut koiraa ulkoiluttamassa.” Eeva jatkoi parkuen.

”Ai, mutta sitten meidän pitää mennä katsomaan Mallaa sairaalaan”, Tiina yritti sanoa. ”Sehän on varmaan sitten sairaalassa”, hän jatkoi. ”Ei kun sen mies soitti, että ei Malla enää tule. Se on kuollut.” Eeva itki. ”Sähän sanoit, että se on sairaalassa. Pitää mennä katsomaan Mallaa”, Tiina sanoi. ”Ei kun se on kuollut!” Eeva nyyhkytti lohduttomasti. ”En mä ymmärrä. Mä juttelin Mallan kanssa eilen illalla. Se on varmaan sairaalassa sitten.” Tiina jatkoi.

Sanna-esihenkilö tuli paikalle ja kutsui sekä Eevan että Tiinan taukotilaan. Sitten hän sanoi molemmille: ”Minä tosiaan sain hyvin ikävän soiton myöhään illalla Mallan mieheltä. Malla oli joutunut auton tönäisemäksi ja hän oli kuollut heti.” Tiina istui vain hiljaa. Hän ei käsittänyt, mitä Sanna oli sanonut. Eeva itki. Sanna istui ja odotti. Lopulta Tiina kysyi: ”Sanoitko sinä, että Mallaan on törmännyt auto ja Malla on kuollut. Ei siis sairaalassa tai huonossa kunnossa, vaan kuollut?” Sanna vastasi: ”Kyllä, Malla on kuollut.” Tiinan silmistä alkoi valua kyyneleitä. Sitten hän alkoi nyyhkyttää ja itkeä vuolaasti. Lopulta he kaikki itkivät.

Jonkin ajan kuluttua Eeva kysyi, mitä heidän pitäisi tehdä nyt. ”En suoraan sanottuna oikein tiedä. Minulla on aika avuton olo, minusta tuntuu, että keräilen edelleen itseäni”, Sanna vastasi. Sitten hän sanoi: ”Miten on, pystytäänkö me hoitamaan tämä päivä ja asiakkaat? Avaanko oven?”

Toimintakyvyn varmistaminen

Tiina ei saanut vieläkään sanottua mitään. Eeva arveli, ettei hän ole ihan varma, mutta jos kahvilan oveen laitettaisiin lappu ovelle, että meitä on kohdannut järkyttävä asia. ”Se voisi olla hyvä idea. Entä jos asiakkaat kysyvät jotain siten, että kysymys on hyvinkin kevyttä ja vähättelevääkin? Jaksatteko sellaista? He eivät voi tietää, mitä on tapahtunut.” Sanna kysyi. Eeva alkoi saada toimintakyvystään kiinni ja totesi: ”Kyllä minä ehkä selviän tästä päivästä. Voi itkettää, mutta jos voidaan välillä jutella.” Sanna vastasi: ”Minä itseasiassa ajattelin soittaa meidän työterveyshuoltoomme ja kysyä sieltä, miten voisimme tätä kaikkea käsitellä. Kuten sanoin, olen varmaan vielä itsekin sekaisin, enkä ymmärrä, miten tämä on mahdollista.”

Tiina ei ollut sanonut mitään. Sitten hän kysyi vielä kerran: ”Malla on siis kuollut. Siis oikeasti kuollut?” ”Tiina, kyllä. Malla on oikeasti kuollut. Häntä ei enää ole. Tämä on hirmuisen surullista ja epätodellista.” Sanna vastasi. Tiina alkoi itkeä uudelleen.

He olivat kaikki taas ihan hiljaa. Sitten Sanna sanoi: ”Tiina, on ehkä hyvä, että sinä olet nyt ihan rauhassa. Hoidamme Eevan kanssa aamupäivän. Tunnustele, mitä jaksat ja miten voit. Voit päättää sitten, jaksatko olla töissä vai haluatko kotiin. En kuitenkaan haluaisi päästää sinua vielä kotiin. Ei siksi, että sinun pitäisi olla töissä, vaan siksi, että en halua päästää sinua tuossa tilassa kotiin yksinäsi. Olisiko ok, jos olisit ainakin jonkin aikaa täällä meidän kanssamme? Tiedän, että olit hyvin läheinen Mallan kanssa töissä.” Tiina tuntui olevan edelleen täysin ulkona kaikesta. Lopulta hän nyökkäsi Sannalle. ”Hyvä, käymme Eevan kanssa katsomassa sinua välillä. Tarvitsetko nyt jotakin?” Sanna kysyi. Tiina pudisteli päätään.

Sanna silitti hetken Tiinan selkää ja lähti sitten kirjoittamaan lappua oveen. Eeva meni täyttämään hyllyjä.

Mitä opin ja OTA HR HALTUUN -vinkit

Pandemia alkoi, Ukrainan sota alkoi, tsunami iski…

Työntekijän puoliso tai lapsi kuolee, työntekijä saa kuulla olevansa vakavasti sairas, työntekijä on löytänyt toisen työntekijän kuolleena kotoaan, työntekijä loukkaantuu vakavasti, työntekijä on syyllistynyt vakavaan rikokseen. Potilas/asiakas kuolee käsiin. Joudut aggressiivisen sanallisen (tai joskus jopa fyysisen) tunteenpurkauksen kohteeksi ilman syytä joko asiakkaan tai työntekijän taholta. Tapahtuu perhesurma, jossa on osallisena läheinen joko uhrina tai syyllisenä tai molempina.

Jokaisen pitkälle työuralle mahtuu niin maailmanlaajuisia kuin myös työntekijöitä/-yhteisöä ja itseä koskettavia järkyttäviä tapahtumia, kriisejä. Viime aikoina jopa nämä maailmanlaajuiset, kaikkia jollain tavalla koskettaneet tapahtumat, ovat olleet melkein arkipäivää. Yllä olevat tapaukset ovat sattuneet kohdalleni ja vaikuttaneet jollain tavoin perusturvallisuuden ja elämän jatkuvuuden tunteeseeni.

En ole ehkä menettänyt yöuniani tai toimintakykyäni, mutta tapahtumat ovat vaikuttaneet minuun. Ensijärkytyksen jälkeen minun tapani reagoida tällaisiin tapahtumiin on pakonomainen tiedonetsintä sekä kokonaiskuvan ja logiikan saaminen asioihin.

Mitä on tapahtunut? Miksi näin on tapahtunut, mitä taustalla on? Mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan? Mitä minä voin tehdä? Miten voin vaikuttaa asioihin tai auttaa?

Olen taitava etsimään tietoa netistä ja jäsentämään sitä eri tietolähteiden perusteella. Se on myös minulle haitta. Uppoudun helposti tähän pitkäksi aikaa, arki katoaa ja en välttämättä ymmärrä, että kaikki eivät reagoi samalla tavalla.

Kaikilla ei ole tarvetta uppoutua ja rakentaa logiikkaa asioihin kuten minulla. Eikä se ole aina edes järkevää. Silti se on minun tapani ottaa haltuun maailmaa. Jossain vaiheessa onneksi havahdun ja totean, että en voi enää edetä tästä eteenpäin. En pääse toisten ihmisten pään sisälle, vaikka kuinka haluaisin ymmärtää, enkä voi enää tehdä mitään muuta kuin jatkaa omaa arkeani. Ehkä toisenlaisena ihmisenä, mutta kuitenkin samana.

Tunnistatko oman tapasi suhtautua koskettaviin ja järkyttäviin tapahtumiin?

Voi olla, että olet onnistunut välttymään isommilta kriiseiltä tai tapasi suhtautua niihin on hyvin pragmaattinen eli käytännönläheinen. Otat asiat asioina, hoidat ne pois ja jatkat elämää.

Työnantajana joudut kuitenkin kohtaamaan oman sisäisen maailmasi lisäksi myös työntekijöidesi reaktiot kriiseissä. Halusit sitä tai et. Et myöskään voi kontrolloida työntekijöidesi reaktioita, vaikka kuinka haluaisit. Työntekijäsi, ne omat ihmisesi, eivät välttämättä toimi kuten sinä. Erilaiset kriisit voivat vaikuttaa heidän toimintakykyynsä tai jos ei siihen, niin ainakin keskittymiskykyyn.

Kriisin vaiheet

Järkyttävillä tapahtumilla on määritelty olevan erilaisia vaiheita. Yleisemmin nämä vaiheet jaetaan shokki-, reaktio-, käsittely- ja uudelleen suuntautumisen vaiheiksi. Työntekijäsi voivat olla eri vaiheissa riippuen siitä, milloin he ovat saaneet tiedon järkyttävästä asiasta. Toinen voi olla jo käsittelyvaiheen tasolla, kun toinen on vielä shokkivaiheessa. Suomen Punaisen Ristin sivuilta löytyvät hyvät ohjeet henkiseen ensiapuun: Henkinen ensiapu.

Tarinan Sannan työyhteisössä Tiina oli vielä selkeästi shokkivaiheessa. Hän sai myös tietää Mallan kuolemasta viimeisenä. Tiina saattaa myös olla ihminen, joka lamaantuu järkyttävän asian kohdatessaan. Eevan tunnetila muistutti myös shokkia, mutta hän alkoi pikkuhiljaa saada toimintakykyään takaisin. Eeva voi olla ihminen, jonka ensireaktio on voimakas, mutta joka saa nopeasti kiinni toimintakyvystä. Sanna on saanut viestin Mallan kuolemasta jo edellisenä iltana. Hän on käsitellyt tilannetta jo kauemmin, mutta toteaa silti, ettei ole ihan varma, miten hän voi. Sanna on myös ottanut tilannetta haltuun esihenkilön lailla ja miettinyt, mistä kaikki voivat saada apua.

Miten valmistautua kriiseihin?

Kriisi on yleensä äkillinen tapahtuma, johon ei ole voinut varautua siten, että juuri tiettynä päivänä ja hetkenä tapahtuu jotain. Kriiseihin voi kuitenkin varautua ja valmistautua. Esimerkkejä tällaisista fyysisen ja henkisen turvallisuuden ennakoinnin keinoista, joista osa on lakisääteisiä, ovat esimerkiksi:

• Palo- ja pelastusharjoitukset ja poistumisharjoitukset kiinteistöistä
• Turvallisuuskävelyt yrityksessä
• Pelastus- ja/tai turvallisuussuunnitelman tekeminen
• Mahdollisen peräytymis- tai pakosuunnitelman tarkka määritys ja harjoittelu yrityksissä, joiden toiminnassa asiakkaiden osalta voi olla uhkaa.
• Hälytysjärjestelmien asennus
• Ensiapukoulutukset
• Henkisen ensiavun koulutus ja/tai oppaan sisällyttäminen osaksi turvallisuussuunnitelmaa
• Ajantasainen työterveyssuunnitelma
• Toimintaohjeet, miten toimia ja mitä huomioida esimerkiksi loukkaantumisissa töissä tai jos työntekijä menehtyy (myös kotioloissa sattuneet). Ryhmähenkivakuutus ja tapaturmavakuutus ovat pakollisia vakuutuksia työntekijöille.
• Työpaikan omat toimintaohjeet, minne ja miten ilmoittaa, jos jotakin sattuu sekä miten muutoin toimia (esim. järkyttävässä tilanteessa työntekijä(t) eivät välttämättä kykene enää tekemään töitä)

Toiveena tietenkin on, että kriisivarautumisen suunnitelmia ja toimintaohjeita ei tarvitsisi laittaa tosikäytäntöön. Varautuminen ja valmistautuminen on kuitenkin viisautta!

Ja jos kuljet jo HR-polulla, voit sujauttaa HR-työkirjaasi oppeja blogista ainakin näistä kohdista:

1. Tiedän, mitä olen tekemässä henkilöstöjohtamisessani.

2. Tunnen HR:n reunaehdot eli polunreunat.

7. Pidän huolta työntekijäni hyvinvoinnista.