”Mitä tämä oikein on tarkoittaa? Ei tällaista voi tehdä. Ei kukaan suostu tämmöiseen. Ihan pelleilyähän tämä on”, Kimmo huutaa rymistellessään Ellin huoneeseen. Elli on uppoutunut kirjoittamiseen ja hätkähtää Kimmon tuloa. ”Anteeksi, mistähän on kysymys?” Elli kysyy Kimmolta, joka alkaa huutaa uudestaan. ”Kuule, tulepa takaisin paremmalla ajalla, kun pystyt puhumaan huutamatta. Minulle ei huudeta, enkä lähde keskustelemaan tällä tavalla”, Elli toteaa rauhallisesti ja ohjaa Kimmon ulos huoneestaan.
Kimmo on niin hämmentynyt Ellin vastauksesta, että hiljenee saman tien. ”No tuota… Minä tulen jonkin ajan päästä uudelleen”, Kimmo saa todettua ja lähtee kävelemään kohti taukohuonetta. Ellin sydän sykkii kiivaasti. Hän ei pidä tällaisista tilanteista.
”Mikä ihme siinä on, kun aikuiset ihmiset eivät osaa käyttyä edes töissä?” Elli puuskahtaa ystävälleen tapauksen jälkeen. ”Eikä tämä ollut todellakaan ensimmäinen kerta. Olen joutunut useamman kerran sanomaan, etten kuuntele huutamista, enkä törkeää kieltä”, Elli jatkaa. ”Se on joku primitiivi reaktio. Ehkä sillä henkilöllä on jotenkin paha olla”, Ellin ystävä vastaa ja jatkaa: ”Sitä paitsi, ehkä ajatellaan, että johtajana ja työnantajana sinun vain kuuluu ottaa kaikki vastaan.” ”Mutta eihän se niin voi olla, eikä pidä olla!” Elli puuskahtaa.
Ehkä ajatellaan, että johtajana ja työnantajana sinun vain kuuluu ottaa kaikki vastaan.
Elli muisteli, kuinka oli ollut vuosia sitten, paljon nuorempana, pitämässä ohjaustilaisuutta, jossa takapenkissä oli puhuttu niin äänekkäästi, että se häiritsi kaikkia. Hän oli pyytänyt, että höpöttäjät olisivat hiljaa. Jälkikäteen hän oli saanut kuulla, että tästä oli loukkaannuttu ja pidetty epäkohteliaana, kun hän oli puuttunut ”nuorempanaan” häiritsemiseen. Tuosta tilaisuudesta alkaen hänestä oli ollut ikävä puuttua toisten käytökseen, mutta hän teki sen silti, jos tarve vaati. Yleensä henkilö, jonka käytökseen hän oli joutunut puuttumaan, oli tullut pyytämään jälkikäteen anteeksi ja yhteistyö oli jopa tiivistynyt. Tuo yksi kerta, jolloin hänen sanomisestaan oli loukkaannuttu, vaivasi kuitenkin edelleen jossain taustalla.
Unia ja fyysisiä oireita
”Ei kai kukaan nyt tunne oloaan kaikin puolin rentoutuneeksi, jos joutuu aikuisten ihmisten käytökseen puuttumaan töissä”, Ellin ystävä vastaa Ellille, kun Elli pohtii, miksi ihmeessä hänen sydämensä lähtee laukalle tällaisissa tilanteissa. ”Sitä paitsi, jos pystyt olemaan päällepäin tyynenä, niin sehän on loistavaa!” ystävä lisää. ”Niin ja pystyn kuitenkin toimimaan. En ole sentään jähmettynyt. Kerran olen kyllä menettänyt itsekin tuollaisessa tilanteessa hermoni. Hävettää vieläkin… ” Elli mietiskelee ystävälleen.
Tuolloin, kun Elli koki menettäneensä hermonsa työpaikalla, hän oli ollut kovilla. Useammalla tuntui olevan haasteita itsensä säätelyn kanssa, kuten hänellä itselläänkin. Tuntui, että kaikki tuli ihon alle, eikä hänellä ollut keinoja käsitellä asiaa.
Hän oli nähnyt todella outoja unia puhuvista jokiravuista ja keskusteluista esimerkiksi Barack Obaman kanssa. Lopulta Elli oli mennyt työnohjaajalle. Aluksi hän oli suurin piirtein oksentanut kaiken tuskansa ulos. Sen jälkeen hän oli kertonut hieman naureskellen unestaan jokiravusta.
Yllätykseksi työnohjaaja tarttui uneen. Työnohjaajan oli kysynyt häneltä, mitä uni voisi kertoa hänelle. Elli oli pohtinut hetken asiaa ja kertonut sitten työnohjaajalle, että unessa rapu oli ollut hänen mittaisensa, mutta tietenkin ravun näköinen saksineen päivineen. Hän oli kysynyt ravulta, että miten rapu pystyy keskustelemaan ja olemaan toisten kanssa, kun sillä on niin kova kuori ja käsien paikalla sakset. Rapu oli vastannut Ellille, että hänhän puhuu nytkin Ellin kanssa ja on läsnä, vaikka hänellä olisikin kuori. Lisäksi saksissa pystyy pitämään kynää. Rapu voi siis kirjoittaa, jos puhuminen ei onnistuisikaan.
Mitä opin ja OTA HR HALTUUN -vinkit
Niin kuin ehkä arvaatkin, Ellin tarinassa on tosielämän taustaa. Työnantaja, johtaja ja/tai esihenkilö voi olla pahan mielen vastaanottaja joskus ansaitusti, mutta toisinaan myös syyttä suotta. Tietynlainen säilönä ja vastaanottajana oleminen on osa esihenkilön työtä. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse jaksaa eikä sietää.
Esimerkiksi huutaminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen ovat asioita, joita ei tarvitse kenenkään sietää toisilta työssä, ei työnantajan, esihenkilön eikä työntekijän.
Sinulla on oikeus määrittää rajasi, joita ei ylitetä. Esimerkiksi huutaminen ja henkilökohtaisuuksiin meneminen ovat asioita, joita ei tarvitse kenenkään sietää toisilta työssä, ei työnantajan, esihenkilön eikä työntekijän.
Rajan ylityksiä voi kuitenkin tapahtua, joten miten suojaat itseäsi?
Uni jokiravusta on minun uneni noin kymmenen vuotta sitten. Tuolloin ajattelin, että minun pitää pystyä käsittelemään ja ottamaan vastaan erilaisia asioita, ymmärtää ja olla läsnä. En halua olla etäinen ja kylmä henkilöstöpäällikkö. Tämän vuoksi kaikki tuntui tulevan ns. iholle ja ihon alle, enkä jostain syystä löytänyt keinoja käsitellä näitä tunteita. Koulutustaustani takia kuvittelin, että olen keskivertoa ”pätevämpi” tunteiden käsittelijä. Kyllähän minä osaan!
Onnekseni minulla oli mahdollisuus käydä työnohjaajalla, joka tarttui uneeni. Hänen kanssaan keskustellessani ymmärsin, että minulla on oikeus määrittää omat rajani ja ”kuoreni”. Voin siis ihan hyvin olla lähestyttävä, ystävällinen ja ymmärtävä- juuri sellainen, mikä minusta tuntuu hyvältä-, vaikka minulla olisi ”panssari” oman itseni ”rajalla”. Ymmärsin myös, että tuo kova kuori ei estä esimerkiksi kirjoittamasta tai puhumasta. Ihan niin kuin rapu unessani totesi.
Voit suojata itseäsi tarkastelemalla ja määrittämällä, missä menevät sinun rajasi ja oman itsesi suojaaminen. Tämä voi olla monelle työelämässä täysin luontaista, mutta toisten, kuten minun, se on opeteltava.
Voit suojata itseäsi tarkastelemalla ja määrittämällä, missä menevät sinun rajasi ja oman itsesi suojaaminen. Tämä voi olla monelle työelämässä täysin luontaista, mutta toisten, kuten minun, se on opeteltava.
Näinä päivinä muun muassa LinkedInissä on pohdittu sitä, kuuluuko LinkedIniin ns. rankat ja yksityisest elämänasiat, kuten esimerkiksi vakava sairastuminen ja kuolema. Itse ajattelin ensimmäisenä, että miksi ei kuuluisi, koska sehän on sosiaalisen median foorumi siinä missä muutkin, vaikka onkin profiloitunut työelämään. Ja kyllähän kuolema voi olla osa toisten työtäkin! Ovatko ihmiset noin vieraantuneita kuolemasta?
Tarkemmin ajateltuna kyse ei ole kuitenkaan välttämättä vieraantumisesta, vaan ihmisen oikeudesta suojata itseään jollakin elämänalueellaan enemmän kuin toisilla. Minä en esimerkiksi ole ”rapuna” kotona (enkä aina töissäkään…). Kotona saattaa tulla keskustelua ”äänekkäästi” ja asiat puskevat ihan sydämeen asti.
Taulun reunat
Opiskellessani itse työnohjaajaksi, opiskelijakollegani neuvoi minulle hyvän keinon hallita omia tunteita vaikeissa työtilanteissa (toki tämä toimii myös muissa haastavissa kohtaamisissa). Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi, jos joudut puuttumaan toisen työntekoon tai käytökseen, etkä ole varma, miten työntekijäsi, se oma ihmisesi, tähän suhtautuu.
Kuvittele ensin mielessäsi reunat. Nämä voivat olla vaikkapa taulun reunat. Tämän jälkeen voit valita, kumpi tapa tuntuu sinusta selkeämmältä. Voit nimittäin asettaa näiden reunojen sisälle joko itsesi tai haastavan tilanteen tai ihmisen.
Jos asetat reunojen sisälle itsesi, nämä reunat ovat sinulle suoja. Jos tilanne tuntuu hallitsemattomalta, voit aina ajatella tämän reunan itsesi ja tilanteen/ihmisen välille. Näin pysyt itse rauhassa ja rauhallisena sekä turvassa.
Toisena mahdollisuutena on asettaa mielessäsi reunojen sisälle tilanne, ihminen tai vaikkapa tunne. Tällöin voit esimerkiksi kutistaa mielessäsi reunoja, jolloin mielikuva haasteesta ikään kuin pienenee ja on hallittavissa. Se ei myöskään pääse reunojen yli ”karkuun” ja kohti sinua. Voit myös etäännyttää itsestäsi tätä mielikuvaa.
Kunnioita ja kohtele toisten lisäksi myös itseäsi hyvin. Se on ammattitaitoa ja osaamista suorituksen johtamisessa, jos joudut esimerkiksi kiperiin keskusteluihin ottaessasi puheeksi alisuoriutumisen. Esimerkin rajaamisesta voit myös lukea blogipostauksesta: ”Minä vaadin lomani”
Hr-avuttaresi tukenasi
Hr-avutar on oiva titteli minulle. Hr-avuttarenasi autan sinua ottamaan HR:n haltuun eli olemaan työnantajana osaava ja inhimillinen henkilöstöjohtaja ja -esihenkilö työntekijöillesi, omille ihmisillesi. Työntekijäymmärryksesi ja -kokemuksen kautta mahdollistat myös parhaan asiakaskokemuksen ja tuloksen.
Lisäksi r-avutar eli ravutar tukee sinua omassa ammatillisessa kasvussasi ja toimijuudessasi työnantajana ja henkilöstöjohtajana.
Pidetään siis huolta toisten lisäksi itsestämme!
Ja jos kuljet jo HR-polulla, voit sujauttaa HR-työkirjaasi oppeja blogista ainakin näistä kohdista:
1. Tiedän, mitä olen tekemässä henkilöstöjohtamisessani.
6. Johdan työntekijän suoritusta. Palkitsen, kiitän ja annan palautetta.
11. Luomme yhdessä ilmapiirin ja yrityksen kulttuuria.
