Kävelen kohti ruokailevaa työporukkaa. Päästessäni kohdalle puhuttelen yhtä heistä ja kerron ääni kiihtyen, kuinka hän ei voi käyttäytyä siten kuin on käyttäytynyt. Sanon myös, että sai olla viimeinen kerta, kun tuollaisia kuuntelen häneltä tai keneltäkään.
Äkkiseltään voisi kuulostaa siltä, että olen puolustanut itseäni. Ja on hienoa, että uskaltaa sanoa ja ottaa asian puheeksi. Ajattelin itse asiassa näin, kun menin tuon aikoinaan tekemään. Aika nopeasti siinä kiivaillessa tajusin, että tämä oli vikatikki. En osannut perääntyä enää, vaan hoidin ”läksytykseni” ja lähdin pois. Välit eivät korjaantuneet ikinä läksytykseni kohteeksi joutuneen ihmisen kanssa. Ahdisti, mutta en osannut tehdä asialle mitään.
Kuvaus on esimerkki siitä, miten valta nousi päähän. Minulla oli tilanteessa ja muutoinkin valta-asema. Halusin ”näyttää, mistä kana pissii” eli minulle ei käydä aukomaan päätä. Edelleen hävettää, vaikka tuosta on jo reippaat kymmenen vuotta. Pönkitin vain itseäni ja asemaani. Kuvittelin tällä tavoin pitäväni itseni arvokkaana. Vaikutus oli päinvastainen…
Täysin vastaavaa typeryyttä en ole onneksi tuon jälkeen tehnyt, mutta valitettavasti minulla on ns. pitkät piuhat. Olen rehellisesti sanottuna oppinut oikeastaan vasta parina viime vuotena, että aina ei tarvitse olla oikeassa. Voi myös antaa toisen olla omassa ymmärryksessään, vaikka itsestä tämä ymmärrys olisi ”väärä” ja jos sovitut asiat tulevat kuitenkin hoidetuksi. Voimme silti tulla toimeen ja hoitaa asioita. Ja olla sellaisissa väleissä, ettei tarvitse kyräillä.
Jos asia täytyy ottaa puheeksi, niin sitten se tehdään kahden kesken. Ei julkisesti, eikä nolaten ja nöyryyttäen. Ei, vaikka kuinka tekisi mieli ”näyttää”. Jokainen järkevä ihminen tajuaa tämän. Niin minä olen kuvitellut, mutta silti sorruin tuollaiseen käytökseen.
Tyrmäyksiä
Minuakin on nöyryytetty julkisesti valta-asemassa olevien taholta. On läksytetty kaikkien kuullen, kuinka huonosti olen organisoinut tilaisuuden, koska jäi liikaa ns. luppoaikaa. Tuntui epäreilulta, koska tilanne oli täysin minusta riippumaton. Minä vain satuin olemaan tilaisuuden organisoija. Läsnäolijat ympärillä tunsivat myötähäpeää -läksyttäjän puolesta, ei minun. Yksi jopa uskaltautui sanomaan läksyttäjälle, että älä viitsi. Se helpotti hieman.
Minulle on huudettu puhelimessa kurkku suorana niin, että muutkin kuulivat. Puolustauduin, mutta rauhallisesti. Olin oikeastaan ylpeä itsestäni tilanteen hoitamisesta. Tämä oli näin jälkikäteen ajatellen positiivinen kokemus, koska huutaja pyysi minulta myös julkisesti anteeksi ja olin sen jälkeen hänen ”luottohenkilönsä”.
Työhuoneeseeni on tultu oven karmit kaulassa ja huutaen. Tällöin ohjasin nätisti huutajan poistumaan ja tulemaan takaisin, kun asiat voidaan hoitaa huutamatta. Huutaja teki tämän! Sekin oli oikeastaan positiivinen kokemus.
Nöyryytyksiä olen myös kokenut neuvottelupöydässä. Erehdyin sanomaan, että emme voi vaikuttaa asiaan, koska päätösvalta on organisoitu toisaalle. Tätä toista tahoa edustava henkilö ei pitänyt vastauksestani, vaan hyökkäsi, syytti ja osoitti, kuinka ”typerä” olen. Piti nieleskellä harmin ja kiukunkin kyyneleitä ja todeta, että näin nyt on. Olin tuossa tilanteessa ns. alinta päätösvaltaa edustava, eikä kukaan tukenut minua, vaikka kaikki tiesivät, että olin oikeassa. Jälkikäteen minulta tultiin kysymään, olenko ok ja pahoiteltiin, että jouduin kokemaan tyrmäyksen. Tästä ei jäänyt millään tavoin hyvä mieli edes jälkikäteen. Lamaantumisen jälkeen tosin sisuunnuin…
Pahin tyrmäystyyppi on kuitenkin ehkä se, jossa henkilö käyttäytyy epäasiallisesti, huutaa ja vaatii toisilta huomiota. Kun hän on saanut ”mesottua” ja rauhoittua itse (koska on purkanut pahan olonsa toisiin), toiset alkavat puolustaa itseään ja vastata ehkä ”samalla mitalla”. Tällöin tyrmääjä uhriutuu ja esiintyy kiusattuna. Hänen mielestään häntä vastaan on oltu epäasiallisia, hän on uhri ja hänen tunteitaan ei ymmärretä, eikä häntä kuulla. Näitäkin on valitettavasti tullut todistettua vierellä kulkijana.
Mitä opin ja OTA HR HALTUUN -vinkit
Johtaja voi käyttää valtaansa moni tavoin väärin. Suosiminen, työstä ”ulos savustaminen” ja vaikkapa kiusaamisen salliminen olemalla välittämättä ovat esimerkkejä vääränlaisesta vallankäytöstä. Yllä kuvaamissani esimerkeissä on kuitenkin kyse palautteen antamisesta ja siihen liittyvästä vallankäytöstä.
Johtajana, esihenkilönä, työnantajana/työnantajan edustajana olet esimerkki. Ei ole ok, jos johtaja antaa pissin nousta päähän ja kuvittelee voivansa ”antaa palautetta” miten sattuu. Johtajan on ymmärrettävä asemansa ja valtansa.
Korjaava tai negatiivinen palaute annetaan kahden kesken ja sille on syynsä. Olen antanut ja saanut korjaavaa tai negatiivista palautetta siten, että molemmille on jäänyt hyvä mieli. Niihin on liittynyt aina se, että palaute on kohdistettu johonkin asiaan, eikä siihen, millainen toinen on ihmisenä. Palaute on annettu kahden kesken ja pian tapahtuman jälkeen. Tarkoituksena ei ole myöskään ollut ”läksyttää”, vaan pohtia asiaa.
Korjaava tai negatiivinen palaute annetaan kahden kesken ja sille on syynsä.
Joskus palautteen anto on saattanut kohdistua myös väärinymmärrykseen. Jos palaute annetaan kahden kesken ja toista arvostaen, on väärinymmärrys saatu helposti korjattua. Jos taas palaute olisi laukaistu julkisesti ja ikävällä tavalla, olisi seurauksena taatusti ollut katkeruutta ja pahaa mieltä. Ja vielä väärinymmärryksen takia!
Palautteessa pitää olla myös vastavuoroisuutta. Se, että menin nolaamaan toisen ruokapöydässä muiden kuullessa, on tökeröä. Tilanteessa toisella ei ollut mitään mahdollisuutta tasavertaiseen keskusteluun tai kommentointiin. Samankaltainen tilanne oli itselläni neuvottelupöydässä. Ei ollut oikeasti mahdollisuutta kommunikoida.
”Ei pidä olla liian herkkänahkainen”
Voit nyt ajatella, ettei pitäisi olla niin herkkänahkainen ja näitähän sattuu. Oletko sanonut tai kuullut jonkun sanovan sinulle: ”Miten sinä tuosta pahoitit mielesi, anna olla ja unohda?” Minä valitettavasti olen…
Jokaisella on oikeus olla arvokas ja tulla nähdyksi -arvokkaana. Sinulla ei ole oikeutta nolata ja nöyryyttää toista, eikä päinvastoin. Ja todellakin, mielen saa pahoittaa, tulla vihaiseksi ja suuttuakin, jos sinua nöyryytetään.
Jokaisella on oikeus olla arvokas ja tulla nähdyksi -arvokkaana. Sinulla ei ole oikeutta nolata ja nöyryyttää toista. Ja todellakin, mielen saa pahoittaa, tulla vihaiseksi ja suuttuakin, jos sinua nöyryytetään. Se on jopa normaalia. Mutta tällöinkään toisen nolaaminen ”vastavuoroisesti” eli kostaminen ei auta asiaa.
Nöyryyttämistä ja nolaamista voi tapahtua monin tavoin, ikään kuin varkain ja jopa huumoriin puettuna. Nöyryytystä on myös se, jos työkuorma ja -tehtävä on asettu sellaisiksi, ettei niistä ole käytännössä mitään mahdollisuutta selvitä. Näitä voi olla vaikea tavoittaa ja ymmärtää nöyryytykseksi toisin kuin suoraa huutoa tai ”piruilua”.
Miten toipua vallan väärinkäytöksen kohteena olemisesta -tai siitä, että olet itse käyttänyt valtaa väärin?
Psykiatri Juhani Mattilan mukaan paras lääke nöyryytyksiin on myötätunto. Se tarkoittaa sitä, että ymmärrät itsesi kautta, miltä toisesta tuntuu. Jos omia tunteitaan ei tunnista, voi olla vaikeaa ymmärtää, miksi toinen pahoittaa mielensä.
Toinen keino toipua nöyryytyksestä on anteeksipyyntö, jos on käyttäytynyt epäasiallisesti. Olen saanut tästäkin kokemusta eli kun on pyydetty anteeksi ja ihan vilpittömästi, niin asia on kääntynyt oikeastaan positiiviseksi! Jos siis haluat, että omat ihmisesi yrityksessäsi voivat hyvin ja heidän arvostuksen tunteensa ja itsetuntonsa ovat huipussaan, niin älä ainakaan lähde nöyryyttämään.
Nöyryytyksen kohteena olemisesta saattaa seurata myös sisuuntumista asenteella: ”Minähän näytän vielä”. Tämä voi olla hyvästä, mutta myös pahasta. Esimerkiksi oma käytökseni aikoinaan oli osittain perua tällaisesta. Minua vastaan oli hyökätty, niin annoinpa palaa takaisin ja vielä julkisesti ja ns. pahemmin. Noloa -siis minulle itselleni!
Minulta kysyttiin vuosia sitten eräässä työhaastattelussa, olenko nöyrä. En osannut vastata oikein mitään. Koin kysymyksen siten, että olenko alistettavissa. Sivuhuomautuksena, että kyseinen haastattelu oli muutoinkin erikoinen ja päätin, etten jatka prosessissa mukana. Nyt ajattelen ennemminkin, että nöyryys ei suinkaan ole alistumista.
Siksi voin nöyränä myöntää, että olinpa muuten tosi k-pää tuolloin kauan sitten toiselle ihmiselle. En halua, että teen tällaista enää toisille! Siitä en voi päättää toisten puolesta, etteikö minua kohdeltaisi nöyryyttävästi. Voin kuitenkin ylpeästi katsoa itseäni ja todeta, että olen arvokas hetkellisistä epävarmuuden ja loukkaantumisen tunteistani huolimatta. Tämän opettelu lienee ikuista -myös johtajalle.
Tunteita ja niistä seuraavia tapoja toimia ei pääse karkuun työelämässäkään. Ne ovat osa yritystäsi ja sen kulttuuria. Työnantajana, johtajana ja esihenkilönä vaikutat näihin voimakkaasti. Nöyryyttäminen on vallan väärinkäyttöä ja sillä on vaikutusta myös työhyvinvointiin. Esimerkiksi työuupumus eli burnout voi johtua siitä, että ihminen joutuu nielemään liian paljon nöyryytyksiä. Tällöin oman arvontunto, arvokkuus ja hallinnan tunne katoavat.
Jos haluat lukea lisää aiheesta, Juhani Mattilan kirja ”Nöyryytys” on aihetta hyvin avaava. Tämän blogin teksti perustuu myös osin Mattilan kirjaan.
GROW-mallinen palautteen antaminen sopii myös haastavan palautteen antamiseen. Voit lukea lisää GROW-mallista esimerkiksi blogipostauksesta: ”Ketterä ja valmentava”.
Ja jos kuljet jo HR-polulla, voit sujauttaa HR-työkirjaasi oppeja blogista ainakin näistä kohdista
6. Johdan työntekijäni suoritusta. Palkitsen, kiitän ja annan palautetta.
7. Pidän huolta työntekijäni hyvinvoinnista.
11. Luomme yhdessä ilmapiirin ja yrityksen kulttuuria.
