Potkaisin työkaverin pihalle?

Kävelin määrätietoisesti, mutta haluttomasti kohti esihenkilöni toimistoa, itketti. Olisi tehnyt mieli vajota maan alle. Pakko se oli kuitenkin mennä kertomaan, mitä tuli tehtyä. Toimistolla koputin oveen, astuin sisälle, henkäisin välittömästi asiani pihalle ja aloin itkeä. Kimmo, esihenkilöni, katsoi minua. Sitten hän alkoi nauraa ja totesi: ”No, sinähän hoidit oikeastaan sen, mitä minun on pitänyt tässä tehdä jo aiemmin”. Mitä ihmettä?

Olin työskennellyt kesätöikseni jo muutamana kesänä puutarhatöissä. Joka vuosi meitä oli muutama ns. vanha työntekijä. Lisäksi tuli aina uusia. Tuona vuonna uusia oli tullut kolme. Esihenkilömme perehdytti työntekijät ja me ”vanhat” osallistuimme myös perehdytykseen. Työporukka oli tiivis ja yleensä uudet solahtivat varsin mukavasti porukkaan, olivat sitten puheliaita tai eivät. Kaikki otettiin mukaan. Työn lomassa tulikin monesti juteltua asioista maan ja taivaan väliltä.

Nyt kuitenkin näytti siltä, että yksi uusista, Timo, ei tuntunut kiinnostuvan koko hommasta parin viikon työskentelyn jälkeenkään. Tauoilla hän häipyi omille teilleen. Hän ei tullut ikinä kanssamme syömään tai muutoinkaan juttelemaan. Sinänsä tämä ei haitannut, koska Timo kuitenkin tuli takaisin, joskin saattoi muutamat minuutit välillä myöhästyä. Olimme aika tarkkoja tauoista. Taukoja hänellä oli myös työn lomassa useampi -nimittäin tupakalla.

Kuppi kellahtaa nurin!

Sitten se tapahtui. Minulla meni kuppi nurin. Olimme tekemässä ikään kuin urakkana siistimistöitä kuumana kesäpäivänä. Jokaisella oli omat rivinsä, jotka hoitaa. Pidimme taukoja, mutta silti kaikki etenivät suhteellisen sutjakkaasti samaan tahtiin. Paitsi Timo! Siinä vauhdissa, missä muut olivat edenneet jo neljän rivin verran, Timolla oli menossa toinen hoitorivi.

Aloittaessani viidettä riviä huomasin, kuinka Timo tyynesti istahti kivelle ja alkoi kessutella. Siinä minä, 20-vuotias nuori, kävelin tuon noin nelikymppisen miehen luo ja aloin ärtyneenä marmattaa Timolle: ”Tämä ei ole mikään suojatyöpaikka. Muut ovat tehneet jo kaksi riviä enemmän kuin sinä ja sinä istut täällä vain tupakilla. Ärsyttää tuollainen. Meillä on tauot ja ollaan pidetty ylimääräisiäkin, kun on kuuma. Sinulla noita taukoja on sitten enemmänkin.” Timo katsoi minua ja alkoi kiroilla. Peräännyin vähän. Hän kuitenkin vain jatkoi kiroilua ja solvauksia. Sitten hän kääntyi ja lähti. Katsoimme kaikki hämmentyneinä Timon perään, joka oli saanut vauhtia jalkoihinsa. Kohta näimme, kuinka hän kaasutti autollaan pois.

Emme osanneet oikein kukaan sanoa ensin mitään. Olin itsekin järkyttynyt. Mitä minä nyt taas olin sanonut! Minulla oli ja on ollut opettelua siinä, etten sanoa tölväise asioita turhan suoraan. Sitten totesin: ”Se lähti. Kai se tulee takaisin? Eihän töistä voi lähteä noin?” Minä, vielä nuori, en olisi voinut kuvitellakaan, että työelämässä olisi tämmöistä. Että joku voi lähteä ihan noin vain töistä. Eihän niin saa tehdä! Homma pitää tehdä loppuun. Jos työt lopettaa, niin siitä käydään kertomassa esihenkilölle, että irtisanoudun, enkä enää tule töihin. Minuun iski myös paniikki, koska minähän olin häätänyt työntekijän pois töistä. Tästä tulisi minullekin seuraamuksia.

Mitä ihmettä nyt tehdään?

”No olipas se outo”, Anne totesi lopulta. ”Kai se tulee takaisin, ootetaan nyt”, hän jatkoi. ”Jos ei tule, niin pitää käydä sanomassa Kimmolle”, Minttu sanoi. ”Kuka sen käy sanomassa?” minä kysyin ja jatkoin: ”Kai se minun on mentävä, kun minä sen Timon ajoin täältä poiskin”. Harmitti ja hävetti. Miten minä voin tehdä tämmöistä toisille?

”Älä nyt ota kovin raskaasti, Maarit”, Sami sanoi. ”Itse se tuota kyllä vähän kerjäsikin”, hän jatkoi. ”Katsotaan nyt, jos se tulisi takaisin. Ja jos ei tule tässä jonkin ajan kuluttua, niin sitten pitää kertoa Kimmolle. Ja jos se Kimmo tulisi käymään, niin voisi kertoa heti”, Sami pohti.

Päätimme yhteistuumin jatkaa urakkaamme. Jätimme Timon välineet siihen, mihin hän oli heittänyt ne. Jospa Timo tulisi kuitenkin takaisin?

Parin tunnin urakoinnin päätteeksi meillä oli kahvitauko, eikä Timoa ollut kuulunut takaisin. Kimmoakaan ei ollut näkynyt, joten totesin muille, että menen nyt sanomaan Kimmolle asiasta.”Ei se sinun vika ollut”, Anne vielä sanoi. ”Itse se sen aiheutti ja itse se lähti, et sinä käskenyt sen edes lähteä,” Minttu jatkoi. ”No kyllä se minun vika tavallaan oli”, vastasin hiljaa. Sitten lähdin Kimmon toimistolle.

Keskustelu esihenkilön kanssa

”Niin, minun on pitänyt ottaa puheeksi Timon työsuoritus jo aiemmin. Hänellä myös näyttää nuo tauot venyneen välillä.” Kimmo kertoi toivuttuani esihenkilöni huoneessa hänen naurureaktiostaan. ”Timohan oli meillä työkokeilussa, että miten työnteko luonnistuisi”, Kimmo jatkoi. Kuumotus nousi kasvoilleni ja kerroin Kimmolle sanoneeni Timolle, ettei tämä ole mikään suojatyöpaikka. ”No ethän sinä tiennyt, mikä tilanne oli”, Kimmo sanoi. En tosiaan ollut tiennyt, eikä ollut tiennyt kukaan muukaan. Mietin mielessäni, olisinko voinut jotenkin ymmärtää tai tukea Timoa paremmin, jos olisin tiennyt.

”Kiitos, Maarit, kun tulit kertomaan ja ei ole mitään hätää. Minä jatkan tästä. Soitan Timolle ja kysyn, mitä hän ajattelee ja tulisiko hän takaisin. Ja jos tulee, niin sitten pitää kuitenkin tehdä töitä samalla tavalla kuin muiden”, Kimmo sanoi. Toimistolta pois lähtiessäni en arvannut, että muistan tämän kaiken reilun 25 vuoden päästäkin.

Entä tuliko Timo takaisin töihin? Ei, hän ei tullut ja edelleen tunnen piston sydämessäni, kun ajan ohi paikannimestä, jossa on hänen sukunimensä osa…

Mitä opin ja OTA HR HALTUUN -vinkit:

Perehdytä, perehdytä ja perehdytä! Käy uuden työntekijän kanssa tarkkaan läpi työtehtävät. Kerro myös, mitä odotat häneltä ja onko teillä esimerkiksi tiettyjä suoritteita tai tavoitteita, jotka on saavutettava tietyssä ajassa. Palvelutavat ja -laatu on myös käytävä läpi. Et voi olettaa, että tiimi huolehtii tästä ja ”opettaa tavoille”, ellet ole vastuuttanut henkilön perehdyttämistä jollekulle.

Perehdyttäjällä tulee olla tiedossaan, jos uudella työntekijällä on rajoitteita tms., jotka tulee ottaa huomioon. Jos perehdyttäjänä on joku muu kuin esihenkilö, esihenkilön tulee kertoa perehtyjälle, että hänen on itse kerrottava työnteon rajoitteistaan, jotta epäselvyyksiä ei tulisi. On täysin ok, jos uusi henkilö omaksuu työtehtävät hitaammin tai saattaa tarvita enemmän taukoja. Esihenkilö ei kuitenkaan voi kertoa esimerkiksi terveystietoja muille ilman lupaa. Tämän takia perehtyjän kanssa on hyvä käydä läpi, miksi on tärkeää, että muille kerrotaan hänen erilaisista tavoitteistaan.

Jos yksi ei pysy muiden tahdissa, se aiheuttaa varsin pian tyytymättömyyttä. Huomaat pian, että muutkin alkavat pahimmassa tapauksessa ”himmailemaan”. Miksi yrittää liikaa, jos tuonkaan ei tarvitse?

Puutu alisuoriutumiseen

Puutu ajoissa alisuoriutumiseen. Jos tavoitteet ja mahdollisten suoritteiden ja/tai asiakaspalvelun määrä ja laatu ovat selviä, eikä työntekijä yllä niihin, ota asia puheeksi kahden kesken työntekijän kanssa. Älä odota parempaa päivää tai ota ”jos se siitä kohta saa tehtyä” – asennetta. Tilanne ei yleensä parane odottamalla.

Harjoittele, miten otat vaikeita asioista puheeksi. Jokainen tuntee tällaisissa tilanteissa epävarmuutta. Asian voi esittää monella tavalla. Minun tapani tuolloin kauan sitten ei ollut mikään malliesimerkki!

Toisekseen, sinä olet työnantaja/esihenkilö, sinulla on oikeus puuttua työntekoon, jos se ei suju. Muista kuitenkin, että monessa työssä tavoitteet ja suoritteet voi saavuttaa monella tavalla yhtä hyvin tuloksin. Puutu siis olennaiseen, älä käy ”nillittämään” ja mikromanageeraa.

Entä jos työntekijä vain lähtee?

Jos työntekijäsi ottaa ja lähtee, kuten Timo työpaikalta tai jättää tulematta töihin, yritä ottaa häneen yhteyttä. Laita myös kirjallisesti viestiä, jotta voit jälkikäteen osoittaa koettaneesi ottaa häneen yhteyttä. Voit toki soittaa, viestin sisältöä on vain tällöin hankalampi osoittaa.

Jos työntekijä palaa takaisin työhön, keskustele tarkkaan hänen kanssaan odotuksesi ja kerro, ettei työstä lähteminen kesken työnteon ole sopivaa (ellei työntekeminen sitten ole sen kaltaista, että tämä onnistuu ja siitä on sovittu!). Voit antaa hänelle varoituksen mieluiten kirjallisena. Kirjallisesta varoituksesta sinulle jää dokumentti, jos vastaavanlainen toiminta toistuu.

Jos et saa häneen yhteyttä tai hänellä ei ole pätevää syytä poissaololleen, voit katsoa työsopimuksen purkautuneeksi automaattisesti poissaolon alkamisesta lukien, kun 7 työpäivää on kulunut. Jos viikonloput ovat vapaita, tarkoittaa tämä sitä, että purkautumisen perusteena olevista päivistä lasketaan lauantai ja sunnuntai pois. Tällöin maanantaina alkanut luvaton poissaolo johtaa työsopimuksen purkautumiseen seuraavan viikon keskiviikosta alkaen. Purkautumisen perusteen saat tästä: Työsopimuslaki 8 luku 3 § .

Jos kuljet jo HR-polulla, voit sujauttaa blogin opit esimerkiksi kohtiin:

2. Tunne HR:n reunaehdot eli polunreunat

6. Johdan työntekijäni suoritusta. Palkitsen, kiitän ja annan palautetta.

8. Työntekijäni lähtee