”Siellä se taas menee juoksujalkaa auringonpaisteessa toppatakki ja lasketteluhousut jalassa”, Ville huikkaa muille. Kukaan ei oikeastaan jaksa kääntää päätään ikkunaan päin. Kahvipöytäkeskustelut jatkuvat normaalisti. He kaikki olivat jo niin tottuneet Jessen tempauksiin.
Yhtäkkiä Meri kysyy kuitenkin toisilta: ”Entäs jos se ei olekaan vain Hassu-Jesse, vaan hänellä on oikeasti joku hätänä?” Porukka hiljenee. Sitten Ville toteaa: ”Mitä sinä tarkoitat? Millä tavalla hätä?” ”No, jos sillä ei ole kaikki muumit laaksossa tai jotenkin on lennonjohto lähtenyt lomalle. Tai jos se on masentunut tai jotain. Oikeasti, onko tuo touhu ihan normaalia?” Meri vastaa.
”Mutta sehän on Jesse, sillä nyt on tollasia aina! ” Anne yrittää keventää, mutta hiljenee, kun muut näyttävät todella miettivän Merin sanoja. ”Onhan se Jesse persoona ja on sillä kyllä kaikkea erikoista ollut. Olen ajatellut, että sillä on joku treenijuttu. Mutta jos helmikuussa juoksee shortseissa ja t-paidassa ja nyt kesällä melkein helteessä hänellä on toppatakki ja lasketteluhousut. Olisin melkein sen helmikuun vielä laittanut persoonan piikkiin, mutta tämä pistää mietityttämään enemmän”, Ville toteaa.
”Jesse puhui minulle eilen jotain jääkaudesta, mutta en jäänyt kuuntelemaan niin tarkkaan. Kai hän on työasioissa ihan skarppina kuitenkin?” Ella sanoo. ”Nyt kun kysyt, niin onko Jesse oikeasti skarppina töissäkään? Hänellä on niin huikea kokemus. Välillä tuntuu siltä, että hän vetää vastauksia ns. lonkalta ja jostain mielensä pakasta ilman, että sitä tarvitsee edes ajatella. Samalla tavalla kuin vaikkapa myyjä toteaa kaikille, että saiskos sulle olla jotain muutakin. Se on opittu ja sen vain sanoo kaikille”, Ville juttelee.
Miten kertoa tilanteesta esihenkilölle?
”Onko kahvia vielä?” Assi huikkaa tullessaan muiden luo. Kaikki vaikenevat, eikä kukaan saa sanottua Assille mitään. ”Mikäs teidän tuli? Ette te ennenkään minua ole pelänneet”, Assi naurahtaa hieman hämmentyneenä. Samalla hänen aivoissaan risteilevät lukemattomat ajatukset siitä, mitä hän on mahtanut tehdä tai jättää tekemättä, kun hänen oma porukkansa noin hiljenee. ”Siis, olenko minä tehnyt nyt jotain, mitä minun ei olisi pitänyt tehdä? Tai jättänyt tekemättä jotain?” Assi kysyy lähes heti, vaikka hänestä itsestään tuntuu siltä, että hiljaisuutta on kestänyt ainakin 10 minuuttia.
Samalla jokaisen pöydässä istuvan aivoissa raksuttaa. Mitä pitäisi tehdä? Voiko esihenkilölle sanoa, että työkaverilla ei ehkä ole kaikki ok? Entä jos he aiheuttavat Jesselle harmia? Onhan Jesse kuitenkin käynyt säntillisesti töissä. Kai hän on nyt jotain hommiaan hoitaa, koska Assi ei ole puuttunut mihinkään.
Villen aivoissa ajatukset kimpoilevat sen ympärillä, että hänen olisi pitänyt sanoa Assille jo aiemmin, ettei Jessen töistä ole tullut oikein mitään. Hän on joutunut paikkailemaan niitä paljon. Siksi hän onkin vähän varoen avannut tilannetta muille.
Lopulta Meri avaa suunsa. Onhan hän tämän ”pandoran lippaan” avannut jo aiemminkin. ”Vähän tuosta Jessestä puhuttiin”, Meri sanoo ja jatkaa: ”Että onkohan sillä kaikki ok. Jesse juoksee tuolla ulkona helteessä toppatakki ja lasketteluhousut päällä. Talvella hänellä oli shortsit ja t-paita. Ajateltiin, että jos se on joku treenihaaste. Kaikkea muutakin taitaa vain olla.”
Assi istahtaa kahvia ottamatta muiden viereen. Sitten hän kysyy: ”Mitä muuta vielä on?” Hän ei ole oikeastaan yhtään hämmästynyt. Oikeastaan hän on odottanut, että joku tulisi puhumaan hänelle Jessestä. Hän on miettinyt jo jonkin aikaa miehen käytöstä ja tapoja toimia. Asiakkailta tai työkavereilta ei ole tullut valituksia. Eikä hän vain ole saanut otettua huoltaan puheeksi Jessen kanssa.
Jessen tilanne alkaa selvitä
Työporukka alkaa kertoa Jessen toiminnasta. Työt eivät oikeastaan suju. Toiset ovat suojelleet Jesseä. Hänen tempauksiaan on ajateltu vain persoonaan kuuluvina. Monet sanovat, että ovat miettineet toisinaan itsekseen, että onko jokin ”vain Jesseä” vai onko Jessellä ongelmia mielenterveyden kanssa, kotona vaikeaa tai ehkä jopa jotain muuta, joka aiheuttaa haasteita selviytyä. Loppujen lopuksi on siedetty ja ymmärretty varsin paljon. Kaikki myös toteavat, että miksi ihmeessä he eivät ole puhuneet tästä aiemmin. Ihan Jessen itsensäkin takia!
Assi on kuunnellut porukkaansa hiljaa nyökkäillen. Lopulta hän sanoo: ”Kiitos teille, että kerroitte minulle. Olen miettinyt samaa kuin te. Lähden viemään tätä asiaa eteenpäin Jessen kanssa. Hän tarvitsee apua.” Sitten Assi vielä huokaisee: ”Jessen osalta tiedän, miten asiat lähtevät eteenpäin työterveyden kanssa. Mutta meidän muidenkin pitää käydä tämä kaikki läpi. Tämä koskettaa meitä kaikkia. Haluan myös, että meillä uskalletaan ottaa asioita puheeksi ja tarvittaessa puuttua asioihin, joihin nyt vain pitää puuttua! Nyt en ole onnistunut tällaista ilmapiiriä luomaan.”
”Ei se nyt ihan vain sinusta ole kiinni, Assi. Kyllä me muutkin olisimme voineet suumme aukaista. Kukaan meistä ei ole ottanut asiaa puheeksi kenenkään kanssa. Meillä kaikilla on ollut ajatuksena, ettemme halua aiheuttaa Jesselle harmia. Ja loppujen lopuksi, eniten harmia olemme ehkä aiheuttaneet vaikenemalla. Tämä on ensimmäinen kerta, kun puhumme asiasta. Luulen, että olisimme puhuneet sinulle tämän jälkeen, jollet olisi sattunut tänne tulemaan”, Ella sanoo. Muut nyökyttelevät. ”Kiitos, kun lohdutatte noin. Pitää meidän silti käydä tätä porukallakin läpi! Ensin vain hoidetaan Jessen asiat kuntoon!” Assi vastaa päättäväisenä.
Mitä opin ja OTA HR HALTUUN -vinkit
Erilaiset mielenterveyden häiriöt ovat olleet suurin poissaolojen syy jo vuodesta 2018. Tämä trendi jatkuu edelleen. Jessen kaltaiset tapaukset ovat ehkä ääriesimerkki mielenterveyden häiriöistä. Yleisin syy lienee jonkin asteinen masennus. Itse olen kuitenkin törmännyt myös tosielämän ”Jesseihin”, josta yhdestä on hieman muunneltuna yllä oleva kuvauskin.
Osittain mielenterveydelliset syyt poissaoloille ovat saattaneet kasvaa myös siksi, koska muun muassa uupuminen ei ole diagnoosi, vaan diagnoosiksi merkitään esimerkiksi masennus. Toki voi ajatella, että uupuminen (oli sitten syynä mikä hyvänsä) on myös mielenterveydellinen häiriö.
Jessen tapauksessa kyseessä on jotain enemmän kuin uupumiseen viittaavaa. Tilanne on voinut kestää jo vuosia ja Jesseä on pidetty vain hieman erikoisena. Tämä ei tietenkään estä työntekoa ja Jesse voi olla varsin pätevä työntekijä!
Varhainen tuki ja puuttuminen
Joskus käy kuitenkin niin, että työyhteisö alkaa suojella jäsentään, vaikka oikeampi tapa olisi puuttua asiaan heti. Tilanne ei nimittäin parane, jos asian jättää sikseen.
Ns. varhainen tuki tai puuttuminen on auttanut esimerkiksi minua itseäni. Olen ollut pienten lasten äiti ja kunnianhimoinen työntekijä, joka ei yksinkertaisesti tajunnut olevansa todella uupunut. Minulla oli jo voimakkaita fyysisiä oireita (verenpaine, unettomuus, rytmihäiriöt), mutta nämäkään eivät pysäyttäneet minua. Minut pysäytti vasta kollegan asian puheeksi ottaminen. Jos hän ei olisi tehnyt tätä, olisin joutunut vielä enemmän ns. suohon, koska en itse tunnistanut tilanteen olevan niin pohjalla. Selvisin parin viikon sairauslomalla, työtehtävien ja oman elämäntilanteen uudelleen järjestelyillä sekä kroppani noin puolen vuoden toiminnallisilla häiriöillä. Opettelin myös työpsykologin ohjauksessa tunnistamaan ylivirittyneisyyden oireita, jotta tilanne ei toistu.
Jokaisen tulee pitää huolta työkaveristaan. Tämän ohjeistus voi olla osa perehdytysohjelmaa. Ohjeena olisi kysyä työkaverilta jo pienen huolen tullessa mieleen, miten toinen voi ja tarvittaessa uskaltaa puuttua tilanteeseen.
Varhainen tuki ja puuttuminen ei ole vain esihenkilön tehtävä. Jokaisen tulee pitää huolta työkaveristaan. Tämän ohjeistus voi olla osa perehdytysohjelmaa. Ohjeena olisi kysyä työkaverilta jo pienen huolen tullessa mieleen, miten toinen voi ja tarvittaessa uskaltaa puuttua tilanteeseen.
Varhaisen tuen ja puuttumisen malleja voit rakentaa yhdessä oman työterveyshuollon kanssa. Heillä voi olla tarjolla myös valmiita malleja, miten toimia jo ennakoiden, jos huoli työntekijän työkyvystä on tullut mieleen. Voit tehdä myös omia käytäntöjä (esimerkiksi perehdytyksen suhteen), mutta nämäkin on hyvä kertoa työterveydelle.
Joskus varhaisen tuen mallit saatetaan kokea ns. turhana puuttumisena tai jopa kiusaamisena. Siksi ne onkin kirjoitettava mahdollisimman auki ja käytävä läpi työntekijän kanssa jo perehdytysvaiheessa, vaikka se silloin tuntuisikin turhalta.
Mitä mielenterveysjohtaminen voisi olla Jessen tapauksessa?
Jessen tapauksessa, kuten yleensäkin, kannattaa lähteä liikkeelle keskustelusta Jessen kanssa. Tämän jälkeen esihenkilö Assi voi tehdä Jessestä työkykyarviopyynnön työterveyshuoltoon.
Jos tämä on sinulle uutta, ota yhteys työterveyshuoltoosi jo ennen keskustelua Jessen kanssa. Työterveyshuollon tekemän työkykyarvion jälkeen käydään yhdessä työterveysneuvottelu, jossa on yleensä läsnä työterveyslääkäri, työnantaja, työntekijä ja mahdollisesti hänen avustajansa.
Neuvottelussa sovitaan muun muassa jatkotoimet, joilla työkykyä voidaan tukea, jos siihen on tarvetta. Työntekijän sairausdiagnooseja ei käydä läpi, vaan tarkoitus on miettiä, onko työnteko edelleen mahdollista. Näitä työnteon tukitoimia voivat olla esimerkiksi työn muokkaaminen, työkokeilut, osa-aikaisuus, työajan muu lyhentäminen, sairausloma tai jopa työkyvyttömyyseläke riippuen tilanteesta. Usein sovitaan myös aika jatkopalaverille. Sinun ei tarvitse työnantajana ja esihenkilönä suostua ehdotettuihin jatkotoimiin (esim. osa-aikaisuus, työkokeilut jne.), jos ne eivät ole yrityksessäsi mahdollisia.
Jesse ei voi kieltäytyä työkykyarviosta, mutta erilaisista neuvotteluista hän voi kieltäytyä. Onneksi tällaisia tilanteita on harvoin. Työkykyprosessit voivat olla pitkiä, joten neuvotteluyhteys kannattaa säilyttää! Työkykyneuvotteluun löytyy hyviä ohjeita esimerkiksi Työterveyslaitoksen sivuilta: Työterveysneuvottelu
Tukea työyhteisölle
Esimerkin työyhteisölle esihenkilö Assi järjestää yhteisen purku- ja keskustelutilaisuuden. Tilaisuuden vetäjäksi Assi voi kutsua esimerkiksi työnohjaajan tai työterveyshuollon työpsykologin. Tapaamisissa ei käydä läpi Jessen tilannetta, eikä diagnooseja, vaan työyhteisön omia tuntemuksia.
Jokaiselle kannattaa tarjota myös yksilökeskustelun mahdollisuutta, jos mieltä vaivaa esimerkiksi se, että henkilö kokee aiheuttaneensa harmia Jesselle. Assi voisi itsekin tarvita reflektointiapua ja apua miettimään, miten vastaavia tilanteita ei enää tulisi tai niihin olisi selkeät toimintamallit.
Mielenterveyden tuki ja johtaminen työpaikoilla
Mielenterveyden tukeen ja johtamiseen löydät paljon maksuttomia materiaaleja eläkeyhtiöiden ja esimerkiksi Työterveyslaitoksen sivuilta: Miten tuen mielenterveyttä johtamisella?
Ajankohtainen on myös sosiaali- ja terveysministeriön julkaisema mielenterveyden manifesti työelämään. Senkin löydät Työterveyslaitoksen sivuilta: Mielenterveyden manifesti työelämään.
Manifestin paras neuvo on oikeastaan jo ensimmäisenä eli ”yksin pärjäämisen aika on ohi”.
Ja jos kuljet jo HR-polulla, voit sujauttaa HR-työkirjaasi oppeja blogista ainakin näistä kohdista:
2. Tunnen HR:n reunaehdot eli polunreunat.
6. Johdan työntekijäni suoritusta. Palkitsen, kiitän ja annan palautetta.
7. Pidän huolta työntekijäni hyvinvoinnista.
